Intohimoisen matkustusvietin lisäksi omaan erikoiset makunystyrät. Lisäksi tie paronittaren sydämeen kulkee lautasen kautta, joten murkinan teko ei olekaan aivan yksiulotteista hommaa. Omien mieltymysten mukaiset toteutukset olisivatkin varsin helppoja, mutta jonkun toisen miellyttäminen omilla preferensseillä on tuiki mahdotonta.
Tänään rokkaan kokkaan helpohkon tuorejuustokeiton. Tuorejuustoksi valikoitui kaupan hyllyjä penkoessa Philadelphian valkosipulinen purnukka. Kylkeen klöntti palvikinkkua, peruna-sipulipussi ja keittojuureksia pussi tahi kaksi.
Ohje on näin ekalla kerralla summittainen, koska eihän sitä soppa ole keittäjänsä näköinen ellei ainesosien määrät ole hiukan edes arvottu hihavakiolla.
Vinkkinä pohjustukseen sen verran, että laitoin litran vettä ja kaksi liemikuutiota tuomaan pohjamakua. Kinkku kannattaa heittää vasta viimeisenä juuston kera, sillä kinkusta lähtee keittämisen myötä paras terävyys mausta. Kattilan ei sovi olla myöskään mallia mini.
